*

Punainen Manifesti Koska kansanvalta ei toimi jos kansa ei tiedä

Ostan, olen siis olemassa?

Markkinoille on tullut uusi ja tarpeeton tuote köyhän kodin ostoskoriin, eli iPad. Teollisen vallankumouksen ja massatuotannon jälkeen ylellisyystuotteita tuli tavallisen kansan käsiin ja sitä voida pitää nykyisen kulutuskapitalismin alkuna. Niissä länsimaissa, joissa elämä on ollut enemmän tai vähemmän yksilökeskeistä eli Yhdysvalloissa tavaroiden hankkimisesta on tullut koko elämän tarkoitus.

Järjestelmä on ensinäkin jo pelkästään ympäristön kannalta kestämätön - maapallo ei kestä jatkuvaa kulutuksen nousua - ja luoja tietää mitä tapahtuu,  kun Kiina ja Intia saavuttavat länsimaisen kulutuksen tason. Tällä menolla tarvitsemme monta uutta maapalloa, eikä sekään välttämättä riitä jos ilmastonmuutos toteutuu.

Tulotasoltani en kuulu rikkaimpaan tai köyhimpään väestöön, vaan katson sijaitsevani jossain keskellä. Silti tavaroiden ylenpalttinen hankkiminen on ollut minulle aina mysteeri. Tietysti se tuo jonkinlaisen tyytyväisyyden tunteen, mutta vain hetkeksi. Sen jälkeen hankittu tuote ei tuota minkään näköistä mielihyvää, joten saman tunteen saamiseksi on hankittava aina vain lisää.

Tämä taas johtaa oravanpyörään ja työpaikan tarkoituksena on enää vain tyydyttää jatkuva ostamisenhalu. Töissä ei enää käydä siksi, että toimeentulo olisi turvattu, vaan että jokaiselle kuukaudelle saataisiin jotain kivaa. Nuku-herää-duuni-koti-telkkari elämäntapa on karua todellisuutta suurelle osalle väestöstä. Jatkuvassa kiireessä eläminen on kadottanut todellisen elämän tarkoituksen.

Työnteko on tietenkin ainoa tapa tuottaa hyvinvointia siihen asti, että saamme kaiken tarvitsemamme energian auringosta, en ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt työnarkomaaneja. He opiskelevat ja siirtyvän työelämään, jossa taas ollaan eläkeikään asti. Eläkkeellä siis vasta ryhdytään nauttimaan elämästä ja silloinkin voimavarat ovat sen verran lopussa, että energia - eikä palkka - yksinkertaisesti riitä.

Miksi ihmiset siis tekevät 'uraa' yhdessä työssä läpi elämän ja juoksevat samassa oravanpyörässä? Kehitysmaissa ei ylensää välttämättä ole juoksevaa vettä, toimivaa viemäröintiä, riittävästi ruokaa ja muutenkin tyydyttävät elinolosuhteet, mutta onko sekään parempi kuin jatkuva oravanpyörä? Itsemurhatilastoista päätellen, kyllä.

Viihde oli ennen tapa rentoutua, mutta nykyään vapaa-aikaa ei jää muulle kuin rentoutumiselle! Viihteestä on tullut ainoa elämän sisältö, eikä mitään muuta kerkeä tekemään raskaan työajan päätteeksi. Tämä amputoi ihmisiltä aivot ja tekee heistä lampaita, jotka eivät enää tarvitse paimentajaa. Heidän osallistuminen julkiseen päätöksentekoon on olematon ja he ovat vallanpitäjille vain pelinappuloita. Leipää ja sirkushuveja siis.

Nykyaikaiselle ihmiselle puhuminen elämän tarkoituksesta, tavoitteesta, aatteista ja ideologioista on kuin opettaisi rakettifysiikkaa. Hän ei ymmärrä mistä puhutaan, vaan tuijottaa välinpitämättömänä. Ihmisillä on entistä vähemmän sisältöä ja tarkoitusta elämäänsä, kun vapaa-aikaa ei yksinkertaisesti ole. Turistien kuvaamat asiat ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta itsestäänselvyyksiksi kaikki on valitettavasti mennytkin.

Ihmiset käyttävät elämänsä tullakseen paremmaksi asioissa, joita voidaan vertailla ainoastaan asteikoilla tai jollakin numerolla. Saavutanko jotain vai en ja niin pois päin. Elämä on kuitenkin meidän ohjaamamme ja voimme muuttaa sitä milloin vain. Se ei vaadi kummempia ponnisteluita, työtä, rahan säästöä ja vaivanäköä.

"Ei ole terveyden merkki sopeutua selvästi sairaaseen yhteiskuntaan" - J. Krishnamurti

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Tuima (nimimerkki)

The best things in life aren't things.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Ismo Alanko sanoi hyvin aamutelevisiossa, olkoonkin markkinoidessaan Onneaan, että onnellisuus on hyvää arkea. Taidan ostaa tallenteen.

Käyttäjän esaolkoniemi kuva
Esa Olkoniemi

Onnellisuus ei aivan ole itsestään selvää, jos on persaukinen, eikä tietoa miten selviää arkisista laskuista. Muuten romutavaran kerääminen on ihan järjetöntä ja nykyihmisillä on monasti talot täynnä tavaraa, jolle ei ole käyttö juuri lainkaan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Vasemmistolaisen onnellisuuden ydin on osuuskunnissa. Unohtakaa politiikka! Pitää vain saada työporukka tajuamaan, että suurimman osan pitäisi olla töissä osuuskunnassa eikä yksityisessä firmassa. Osuuskunta tarjoaa yhteisön ja toimeentulon, johon voi myös yhdistää perheen.

Lakeja ei tarvitse muuttaa. Saada vain työväki tajuamaan unohdetut osuuskunnat. Kaikki korjaantuu yhteisöllisyyden lisääntymisellä ja yhteiskunnallisuuden vähentymisellä. Yhteiskunnallisuus on yksilöiden erottamista toisistaan onnettomiin saarekkeisiin.

Ofelia (nimimerkki)

Nyky-yhteiskunnassa ihminen on määritelty, ihmisen identiteetti on KULUTTAJA.

Tämä kuluttaja elää kulutusyhteiskunnassa ja hänen etujaan valvoo kuluttaja
-asiamies ja häntä suojaa kuluttajansuoja-laki. Aika-ajoin hän viettää suorastaan kulutusjuhlaa. Muitakin juhlia hän viettää ahkerasti kulutamalla.

Hän kuluttaa tavaroita, luontoa, aatteita japa uskontoja vaihtelevilla markkinoilla, hän kuluttaa ihmisiä ja kaikkein eniten itseään.
Kahden kuluttajan kotona on yleensä mies, vaimo ja parisuhde, usein koira ja joskus jopa lapsia.
Meidän on pakko kuluttaa, muuten talous romahtaa eikä ihmisillä enää ole varaa kuluttaa.

Minut on täten määritelty ja siihen minä tyydyn. Joskus hetkittäin tulee ajatelleeksi: mitä järkeä?
Onneksi se menee kun poimii mainospostin oven alta tai piipahtaa paikalliseen ostosparatiisiin.

Käyttäjän hapotusjahapatus kuva
Anttijuhani Tuominen

Niin kai se on, että elämässämme kaikki todella arvokas on ilmaista.

Tomi Astikainen (nimimerkki)

Ei liity nyt suoranaisesti tähän postaukseen. Halusin kommentoida tuota blogin ytimekästä alaotsikkoa: "Koko kansanvalta ei toimi jos kansa ei tiedä". Ite en esimerkiks tienny, että jos 2% kuntalaisista vaatii jotain niin kunnanvaltuuston on käsiteltävä asia 6 kk:n kuluessa. Esimerkiks Joensuun kokoisessa kunnassa tuo on vain 950 ihmistä, eli noin 10 kerrostalollista tai 1 Facebook-yhteisö.

Lakiin on säädetty tavat, joilla erityisesti kunnan pitää pyrkiä edistämään osallistumista (Kuntalain pykälä 27§.):

1) valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin;

2) järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa;

3) tiedottamalla kunnan asioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia;

4) selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa;

5) järjestämällä yhteistyötä kunnan tehtävien hoitamisessa;

6) avustamalla asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua; sekä

7) järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365

Toimituksen poiminnat